Huomasin sitten, että mullahan on blogiakin täällä vielä olemassa, en oo melkein sitten vuoteen mitään kirjottanut. Kaikkea on tapahtunut mutta en kaikkea teille jaa.

Eilen olin juhlimassa ja tämä päivä on mennyt ottaen lunkisti, mietiskellen.  Tapasin eilen ihanan miehen, vuoden vanhempi kuin minä. Olen jo aikaisemmin huomannut, että hän on ollut kiinnostunut musta. <3 Ainut ongelma on se, että hän on poikaystäväni luokkakaveri. Nyt oon koko päivän miettinyt häntä, sanotaan vaikka että  herra uljas... Mietin tätä tunnetta, voiko olla että olen rakastunut ? Voisinko pyörittää kahta miestä ? Vai antaa asian olla ? En tiedä !

Tein ehkä virheen kun aamulla poikaystävän nukkuessa, menin hänen kännykälle ja otin sieltä Herra uljaan puhelinnumeron... VIelä en ainakaan mitään viestiä uskaltanu laittaa, ku mietin että mitä sitä voi selittää, jos Herra uljas kysyy: Mistä olen saanut Hänen numeronsa ? Ja toisaalta olenko valmis tuhlaamaan kolmen vuoden kestänyttä suhdetta, tälläisellä ihastumisella/rakastumisella... Tuntuu samalta kun sanotaan että: "rakkautta ensisilmäyksellä". Tämä oli ensimmäinen ilta yhdessä, niin että puhuin Herra uljaalle enemmän kuin parisanaa. Huomasin, hänen käytöksestään että kiinnostunut on. Tarjosi juotavaa, oli kohtelias, kuunteli yms. <3 Aah. :) Meillä oli myös paljon yhteistä puhuttavaa ja muuta...

 

Mitä mä oikein teen tämän asian kanssa... ? 

Selvisin yön yli ilman känniääliöiden soittelua ja riehumista :DDD Jippii!!  Mutta tänään ja huomenna tiedossa tappavan tylsät iltavuorot. Ei jaksais millään kiinnostaa mennä, varsinkin kun viime viikon iloisesti lomailin :P  Seuraava loma on vasta joskus kesäkuussa viikon, ja loput kolme viikkoa aijon pitää sitten elokuun puolesta välistä eteenpäin. :P Mutta siihen on liian pitkä aika. Miten mä muka jaksan.. ?

Ehkä mä jaksan, tai sitten en jaksa ?

Asiasta toiseen, katoin eilen pitkästä aikaa hyvän elokuvan, Sisko tahtoisin jäädä, Se oli oikeasti hyvä leffa pitkään aikaa!! ja varsinkin suomalaiseksi elokuvaksi! Katsellessa taannoin Harjunpään ja pahan papin, petyin. Se oli yliarvostettua shittiä, mun mielestä, mutta se on tosi asia ettei mielipiteistä voi kiistellä. !

Eipä tässä mitään muuta ainakaan nyt tuu mieleen, lähden valmistautumaan iltavuoroon ja tuun EHKÄ jakamaan illalliset mietteet tai sitten vasta huomenna huomisen mietteet tai sitten vasta ens viikolla ens viikon mietteet. Ei voi koskaan tietää, ja luvata ei voi, ettei tule pettymyksiä.

Kiitos ja hei!

Sisältää pienen angstin poikaisen....!!!!

Inhottavaa, kun itse olet töissä, niin toisilla on vapaata ja ne voi ryypätä ja bailata aamun tunneille asti. Itse joudun sitten kieltäytymään sen takia kun on töitä.

Ei mee taas reilusti lahjat!!! Oikein ärsyttää!!! Sitten kun itsellä on vapaata lähteä bailaamaan, niin ketään ei kiinnosta, tai sitten ei heidän aikataulunsa sovi mun aikatauluihin. Olis ollu kiva ees kuskiks lähtee mutta en mä sitten jaksa huomenna olla ollenkaa skarppina töissä. ... :@

Nyt sitten tulee viestejä, että tuu hei käymään, olis kiva nähdä. ja blaa blaa. .. EI MUA KIINNOSTA NÄHDÄ JOS TE JUOTTE/HUUDATTE kilpaa, varsinkin kun EN VOI ITSE juoda!!!

Nyt sitten lymyän täällä koneen takana, pimeässä huoneessa, jumittaen jotain musaa, missä ei oo päätä eikä häntää. Onneks pääsi taas purkaa! Kyllä tämä on sitten hieno keksintö, kiitos tästä. Saas nähdä mitä viel, tulee... Kun kello alkaa näyttää yötä ja aamuyötä, nii  sitten soitellaan itku kurkussa kun olis ollu tosi kiva nähdä ja bla baa...

 

Ei muuta, kiitos!

Kyllä on aina yhtä ihanaa tulla iltavuorosta aamuvuoroon kun yöunet jää vähiin. Aamulla pitäisi sitten olla pirteenä toivottamassa kaikille hyvää huomenta yms... Ei vois enään enempää väsyttää / kiinnostaa...

Ei sillä, tykkään kyllä työstäni mutta joskus on vaan päiviä ettei jaksa olla aina se aurinko. Ja tänään varsinkaa kun voi joutua huijausten kohteeks, täytyy pitää silmät ja korvat auki! :D

Tää oli vaan tällänen pikakirjoitus, kun en eilen enään jaksanu koneelle tulla, koska eihän mun nukkumaan menosta olis muuten tullu taas mitään :D Kiitos ja Hyvää Aprillipäivää!!! =)

Hellurei ja hellät tunteet!

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi kirjoittaa ajatukset johonkin. Ensimmäistä kertaa blogia kirjoittelen vaikka päiväkirjaa olen paljon kirjoitellut. Tiedän kuulostaa vanhan aikaiselta, mutta jos ajatukset ovat todella solmussa niitä saa selvemmiksi kirjoittamalla.

Pieni esittely itsestäni voisi olla paikallaan: 

Elikkäs olen 21 kuukauden päästä 22 vuotta täyttävä työssäkäyvä tyttönen Uudeltamaalta. Tykkään katsella vapaa-aikanani animea ja lukea eri mangoja niin suomeksi kuin englanniksikin. Vietän aikaa paljon tietokoneen ääressä, tämä on kuin hyvin hiljainen ystävä minulle.

Tällä hetkellä päällimmäinen tunne taitaa olla, että olen rakastunut täydellisesti rakastunut. Ainut ongelma tässä on se että rakkauden kohde on näyttelijän esittämä roolihahmo. Ihailen on Hugh Laurien näyttelemää roolia Gregory Housea.

Rakastan häntä ja hänen tempauksiaan. Ohjelmaa katsoessakin samaistun häneen, itken, nauran, olen pettynyt, mutta en ole koskaan ollu hänelle vihainen, en vain voi. Joka hetki ohjelmaa katsoessa haluaisin olla hänen lähellä, halaamassa häntä, ilkkumassa, tulen mustasukkaiseksi, jos hän lähentyy jonkun kanssa. Ainut kenen "annan" lähestyä hänen kanssaan on Lisa Cuddy. Toisinaan jopa toivon olevani Hän. Saisin olla lähellä Housea, ja tiedän, että House rakastaa Cuddya. Ihmettelen itsekseni miten Cuddy ei aiheuta mustasukkaisuuden tunteita, mutta muut naiset tekevät sitä ohjelmaa katsoessa.

Tiedän, että minulla on aina ollut omituinen mies maku, mutta minkä minä sille voin että Hugh Laurie on TODELLA hyvännäköinen, ja osaa vielä paremmin näytellä. <3

Tämä voi tuntua vakavalta sairaudelta, jonka vain House pystyisi ratkomaan <3. Mutta tämä on jokapäiväistä elämää.

Toivon mukaan tästä tekstistä saa jotain irti, ja olisi kiva jos joku lukee tai ei lue. Mutta kommentoisi tavalla tai toisella, onko joku muu rakastunut näyttelijän esittämään rooliin ja vielä enemmän näyttelijään itseen ?